lauantai 31. maaliskuuta 2018

Hauskaa pääsiäistä!


Kuvassa nuori Raku pääsiäisaikaan vuonna 2013. Kuva myös kiteyttää sen, miksei meillä ole ollut minkäänlaista kasvillisuutta enää tuon jälkeen...

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Tökkijäolento

Kun on apinapuun ylimmällä pedillä, on vaarana, että jokin tökkivä olento saapuu häiritsemään unia.

Nora väijyy tassut valmiina outoa tökkijäolentoa jouduttuaan jälleen kerran sen uhriksi

Odottaminen on väsyttävää

"Eikä väsytä, oon valmiina iskeen heti ku se näkyy!"

Mutta olentoa ei tunnu eikä kuulu eikä edes näy

Mihinhän se iskee seuraavaksi?

"Huhuu, olento?"

"Lähtikö se kokonaan pois?"

Siinä se taas on!

Mutta mukava asento ehti jo löytyä, olento jatkakoon elämäänsä... tämän kerran


PS. Me tullaan Noran kanssa huhtikuun lopulla RUROKin näyttelyyn Helsingin Messukeskukseen! Onko paikalle tulossa muita bloggaajia ja blogikisuja? Olisi kiva tavata!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Agilityradalla

Edellisen estejulkaisumme jälkeen perheeseen liittyi vielä pujottelueste, sekin äitini miehen tekemä. Treenasimme hetken pelkästään A-esteellä, tunneliesteellä sekä pujotteluesteellä.

Raku on selvästi ottanut lajin omakseen. Nora on päässyt jo yli epävarmuudestaan A-esteen kanssa, mutta toinen haaste tytölle on tunneli. Varmasti innokkaalla poitsulla on osuutta asiaan, miksei Nora halua mennä tunnelin sisään. Treeniä, treeniä. Haiku on mennyt kerran A-esteen yli, mutta kynnys on yhä suuri. Myöskään Haiku ei mielellään mene putkeen ja pujotteluesteen tarkoitus on vielä kyseenalaistettuna. Miksi mennä keppien välistä kun herkku kuitenkin palaa takaisin sille puolen, jolla Haiku juuri oli? Raku sen sijaan ei kysele, vaan menee sinne minne herkku vie.


Rakun innokkuuden ansiosta kokeilimme eilen jo täyttä rataa, jossa on 6 estettä: alkueste/ympyrä, pujottelu, 2 erikorkuista hyppyestettä, tunneli ja A-este. Raku meni radan totutun innokkaasti, mutta erinomaisesta suorituksesta huolimatta huomasi, että agility vaatii hirmuisesti energiaa myös keskittymisen suhteen. Poitsu jaksoi mennä radan läpi 7 kertaa, ennen kuin keskittyminen alkoi luisua ja oli aika vaihtaa tytöt testaamaan rataa.

Rata



Tyttöjen kanssa kyseessä oli enemmänkin rataan tutustuminen ja innokkuuden herättäminen. Lopulta Nora meni jo sujuvasti muut kuin tunneliesteen. Tytön lemppari on korkein hyppyeste ja treenin lopuksi keskityimmekin siihen.

Hop! 

Siinä vaiheessa kun siirryin Haikuun, Nora oli kiikkunut omatoimisesti A-esteelle.

"Eiks tän herkun vois saada helpommallakin?"

Haikulla on vielä sulateltavaa radan kanssa, joten etenemme hissukseen. Pujottelueste alkoi sujua sulavammin treenin loppupuolella, mutta vaatinee ainakin 2 kertaa vielä ennen kuin se menee ilman kyseenalaistamista. 



tiistai 13. maaliskuuta 2018

Pakastimen täydeltä

Lukiessani toisen kisublogin päätähtien Kassisen ja Sepon ruhtinaallisesta ruokavarastosta minuun iski haikeus vanhojen aikojen perään, jolloin meilläkin nähtiin kaapinsyvältä notkumassa jos jonkinlaista kissanruokapakkausta. Samoihin hienouksiin ei päästä toistensa kopioita olevien raakaruoka-annospussien kanssa.

Julkaisun lukemisen jälkeen havahduin kuitenkin siihen, ettei meilläkään varmaan ihan parissa päivässä kuolla nälkään.

102 L täydeltä ruokaa, yksinoikeudella kisuille. Mush-pakkaus on Rakun lihotusruokaa, jota annan silloin tällöin.

Nora: "Täällä on tuttuja pusseja! Nää on mun!"

2 alinta lokeroa on kisuille ja pieni osa ylimmästä

Haikeutta kauniiden pakkausten perään helpottaa muistutus siitä, että sisältö on se mikä merkitsee.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Uusi agieste ja peti

Täällä mami on yhä pyörällä päästään: kisut saivat toissapäivänä aivan huippuhienot lahjat mummiltaan (eli äidiltäni) ja hänen mieheltään! Mikä yllätys kun he aikoivat tulla tuomaan jotain aivan muuta, mutta toivatkin myös nämä mukanaan! Olen kertonut heille toiveistani saada laajennettua kisujen agiestevalikoimaa ja äitini mies innostui tekemään kisuille A-esteen. Olen todella otettu tästä eleestä, este  on kertakaikkisen upea! Raku rakastui esteeseen täysin, kun herkkuahneus voitti nopeasti epävarmuuden astua kokonaan esteelle. Tytöt ovat vielä vaiheessa, jossa takajalat pysyttelevät maan pinnalla. 





Kisujen mummi taasen oli tehnyt Noralle uuden upean pesän näyttelyhäkkiin. Sitä kävivät testaamassa ja hyväksymässä kaikki ei-norat. 

Hissukseen, hissukseen...

Valtaus!

Ken peppunsa nostaa....

Vastikään saimme kisujen mummilta myös huippuhienon Nora-taulun, jonka kuvan on ottanut mummi itse Luleån näyttelyssä viime syksynä.

Noran vihreät silmät tulee tässä esiin niin kauniisti

Taululle löytyi heti paikkakin. Vielä ei ole lautaa tämän vuoden ruusukkeille.

Kesän Kempeleen näyttelyssä on safari-teema, siihen olemme jo alkaneet suunnitella asustetta ihmisille ja häkkisisustetta Noralle ja äitini kisuille Tuiskulle ja Elmolle. Jännä nähdä millainen lopputulos tulee! 

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Kuume

Kun ympäri Suomea jyllää ärhäkkä influenssa, minunkin kuumeeni on päässyt yltymään taas huomattavalle tasolle. Kissakuume siis. Olen onnistunut pitämään kuumeen suht kurissa työkiireiden keskellä, mutta valon lisääntyessä se on alati nostanut päätään ja eilisen vapaapäivän aikana se räjähti viimein. Myös näyttelykuume on kova, ollut jo viime viikosta. Seuraava näyttely meillä on vasta heinäkuun alussa.

Olen koittanut päästä eroon näyttelykuumeesta ja siinä samalla pyöritellyt mielessäni kaikkia niitä kissoja ja rotuja mitä vielä haluaisin. Lista ei ole pitkä, mutta toteutuessaan tarpeeksi vahvistamaan Crazy Cat Lady -tittelin.

Kuvan kissalla on osaa kuumeiluun. Rakua tympii kun tytöt leikkii keskenään eikä sen kanssa.


Somali


Tämä aktiivinen apinakettu on ollut haaverotulistallani jo n. 12 vuotta. Se on luonteeltaan hyvin samanlainen kuin american curl. Ennen ensimmäistä rotukissaani mietinkin kovasti näiden kahden rodun välillä, kunnes curlit vei voiton naukaisun mitalla. Somaleita on kuvattu puheliaiksi ja katsoin tuolloin paremmaksi ottaa hiljaisemman rodun. Sitten tulikin ensimmäiseksi kissaksi juttelua rakastava Haiku ja nykyään ajatus toisestakin puheliaasta kissasta tuntuu mieluisalta. Mikään tärkeä kriteeri se ei kuitenkaan missään nimessä ole.

Kevään kurkkiessa valon lisääntyminen on vaikuttanut kisuihinkin ja Raku on alkanut taas kiusaamaan Noraa, vaikka leikkiähän poitsu vain haluaisi. Nora kuitenkin leikkii mieluummin Haikun kanssa. Sompusta tulisi varmasti hyvä ystävä Rakulle kun olisi poikamaista seuraa jakamassa leikki- ja läheisyyshalut.

Somaleissa olen menettänyt sydämeni punaiselle värille, mutta harmillisesti punaisen kasvatus on paljon vähäisempää kuin esimerkiksi riistan, joten sopivan yksilön löytymisessä voi kestää.


Balineesi


Kärsin kovasta balineesikuumeesta vuosia sitten. En muista, oliko Rakua tai Haikuakaan vielä tuolloin. Purin balineesikuumettani valitsemalla The Sims 2 -perheisiin lähes aina kissaksi ainakin yhden balineesin. Ne hurmasivat ulkonäöllään ja leikkisyydellään. Yhä tänäkin päivänä, jos ajattelen Sims-peliä, ensimmäisenä mieleen tulee pelin balineesit.

Balineesi leikkimässä

Olen umpirakastanut naamiokissoihin, etenkin tabbykuvioisiin. Ensimmäinen rotukissahaaveeni oli pyhä birma, mutta kun varsinaisen rotuvalinnan aika koitti, se jäi pois curlia ja somppua rauhallisemman luonteensa vuoksi.

Muistan, että selasin aikoinaan erityisen kiinnostuneena erään balineesikasvattajan sivuja, mutten lainkaan muista miksi balineesi lopulta tippui pois rotuvaihtoehdoista. Balineesi on oiva vaihtoehto vilkkaampaa naamiokissaa etsiessä. 

Nyt kun facebookin feediini on alkanut ilmaantua balineesikuvia erään kasvattajan myötä, johon tutustuin tammikuun näyttelyssä, on vanha rakkaus syttynyt uudestaan. Tuntuu, että ilman muuta hurmaavalle balineesillekin löytyy paikka meidän kodista ja sydämistä!

Rotu kaipaa kuitenkin vielä tarkempaa tutkiskelua käytännön elämisen puolesta. Itämaisista kissoista sanotaan, että ne elävät suurella tunteella eivätkä oikein tunne sanaa "henkilökohtainen tila" toisten kissojenkaan kohdalla. Ilmeisesti näiden rotujen pitkäkarvaversiot ovat hieman rauhallisempia kuin lyhytkarvaiset, mutta etenkin Haikun vuoksi yksilövalinnoissa ylipäätään saa olla todella tarkka. Todennäköisesti tyttö olisi parempi vaihtoehto balineesin kohdalla. Kesän Kempeleen näyttelyssä pääsen tutustumaan rotuun paremmin.

Kolmas curli


Haave näyttelytasoisesta curlista on ollut pinnalla tässä muutaman kuukauden ajan. Värillä tai karvanpituudella ei ole suurta merkitystä, kunhan muut ominaisuudet olisivat kunnossa eli luonne ja tottakai terveys. Curlit ovat kertakaikkisesti vieneet menneessään. Vaikka juuri terveyden (allergiat) suhteen minulla on ollut huono tuuri curlien kanssa, niin vaikea kuvitella, että myös kolmannen kanssa saisi painia saman ongelman parissa. *kopkopkop*

Esykissa


Kissan otto eläinsuojeluyhdistyksestä on ollut mukana haaveissa aivan alusta lähtien ja olinkin Haikun pentuaikana jonkin aikaa sijaiskotilistalla ennen Rakun tuloa (yhtään kisua ei ehtinyt päätyä meille asti). Miten ihanaa olisikaan tarjota kodittomalle koti. Esykissan suunnittelin olevan neljäs tai viides kisu meidän perheeseen, ennen kuin hurahdin kissanäyttelymaailmaan. Maatiaistenkin kanssa voi käydä näyttelyissä, mutta meidän kohdalla kurjaa olisi kilpailla äitini kisuja vastaan. Jos olosuhteet sallisivat, esykissa voisi olla seitsämäs kisu.

Kyllä, tällä hetkellä 7 kissaa ei kuulosta pahalta luvulta. Tottakai todellisuus tulee varmasti jossain vaiheessa vastaan (kun pitäisi saada se asuntokin ostettua) ja edes 5:teen kisuun pääseminen voi viedä vielä useamman vuoden. Haaveillahan aina saa. :)

"Mami mää nään, että sää kuvvaat."

torstai 1. maaliskuuta 2018

Kissamaista elämää, osa 12

Päivät vyöryvät hirmuista vauhtia eteenpäin! Olen ihan varma, että jossain on jokin aikareikä, joka vain nielee ajan sisäänsä. Nyt eletään jo maaliskuuta, vaikka vuosi vaihtui aivan vasta. Täällä mami on ollut työkiireiden ja oman elämäntapanotkahduksen vuoksi (kenen fiksu idea oli koittaa pärjätä vähemmällä öisellä nukkumisella, soo soo) aiottua hiljaisempi, mutta ehkä näin unirytmikorjauksen ja valon lisääntyessä saan taas itseni aktiivisemmaksi.

Kuvia on kerääntynyt puhelimeen aikalailla, viimeisin Kissamaista elämää oli ennen jouluaattoa. Tällä kertaa kuvia on 37 kpl.

Mukavuuskäsitteensä kullakin

Joulun alla luukusta putkahti Agikissa -lehti, josta löytyi meidänkin kirjoittama juttu

Saimme joululahjaksi ihanan uuden maton! Haiku näyttää niin ressukalta testatessaan tärkeintä eli nukkumismukavuutta

"Vaadin silityksiä."

Mustasimmu-Raku

Välillä Haikukin on derp. Kuvan julkaiseminen pysyköön silti Haikulta salassa.

Kun äly loistaa

Pitkä poika!

Tammikuun näyttelystä tarttui mukaan tuttu kolmikko

"Noran ylipieni peti on kiva!"

Aamurapsujenvaatija ts. töihinlähdönhidastaja

Mitäs meidän iltoihin kuin peliä. Rakulle on muodostunut näistä rutiini ja poitsu hyppää heti syliin kun asetun sohvalle

Ötökkäbongarit

Haiku testasi laatikkoa. Kahdesti. Sen jälkeen Raku on saanut pitää laatikon taas omanaan

Nora esitteli supersöpöä takatassuaan

"Ei me täs mitään, mut oisko se jo iltapalan aika?"

Lohiherkkua!

"Veetuttaa. Kaikki. Etenkin se kun mami ei silitä."

Dörp!

"No ei tää mitenkään kummonen oo."

Nora tarkkailee saisiko se omituisen tökkijän kiinni. Tökkijällä on tapana ilmaantua kun kääntää katseen. Perin kummallista

Piilossa! Vaanimassa!

Kisut testaamassa pahaa-aavistamattomina kerrostaloa päivää ennen tyttöjen ell-reissua

"Täällä mami jo ootellaan! Onhan tuo meille?" Note: Ei ollut. Julma mami söi ensin itse ennen kuin ruokki kisut niiden omilla ruuilla


Kivaa kun on oma lämpöparta

Rakun toinen lempirutiini: juosta kellahtamaan sängylle vastaanottamaan rapsuja

"Mitä mami kuvaat onko tuolla jotain? Kerro, kerro!"

Läheisyyttä
 
Mun tuleva viikonloppufiilis

Kamera ja kuvaaja kiittää luonnonvalosta!

Haikun rapsupula


Kun lempparia ja nirsoilunkohdetta sekoitetaan on tunnelma vähintäänkin ristiriitainen. Tarjolla broilerin paistisuikaletta ja maksaa

Minulla on vahva kutina, että Nora tietää mitä tekee. Taas oli häiriköimässä töihinlähtöä.

Kun haluat olla laatikossa, muttet mennä sen sisään